Uutta lookia, ikävöintiä, kevätfiiliksiä ja etätyöskentelyä -niistä on tämä viikko tehty.
Viikon pää on oma pää -ja Studio Pää. Eddie värjäsi viileän sävyn ja leikkasi pituudestakin hieman. Ei ehkä parhaita mahdollisia uusien hiuksien esittelykuvia, mutta eipä tyyli tälläkään kertaa varsinaisesti muuttunut. Silti kampaajalla käynnin jälkeen on aina raikkaampi fiilis.
Viikon sana on kaipaus. Siippa lähti 12 päivän työmatkalle Espanjaan, hänen kotiin tulostaan lähden kahden päivän päästä neljäksi päiväksi työmatkalle Pariisiin ja hän taas palattuani muutaman päivän kuluttua Brysseliin. Olen nauranut, että meistä saisi tämän perusteella vetävän jutun "kiireisenä media- ja muotialoilla työskentelevänä pariskuntana".
Todellisuudessa emme ole olleet kuudentoista yhteisen vuoden aikana pitkiä aikoja erossa. Aivan seurustelun alussa Siippa oli kolme kuukautta Vaasassa ja kävi vain joka toinen viikonloppu Helsingissä. Sen jälkeen olemme olleet erossa korkeintaan viikon kerrallaan työmatkojen takia ja vaikka puhumme tai skypetämme toisen poissaollessa päivittäin, jo muutaman päivän erossa ollessamme ikävöimme toisiamme.
Mutta jotain hyötyäkin; olen käyttänyt yksin ollessa vähän aikaa järjestelyyn. Kiertoon lähtee kasa vaatteita, paperinkeräykseen pino lehtiä ja vanhoja kuivuneita meikkejäkin on lentänyt roskiin. Pakastintakin olen tyhjentänyt ja ennen kauppareissuja tarkastellut mitä syötävää sieltä löytyisi.
Viikon kahvi on Nespresson pehmeä Robusta Uganda. Sain testiin myös kukkaisen hedelmäistä Arabica Ethiopia Harrar-kahvia, mutta ugandalainen nousi näistä kahdesta suosikikseni.
Metalliset kahvikapselithan tulee aina kierrättää. Se on onneksi taloyhtiössämme hyvin helppoa; roskiksilta löytyy laatikot niin metallille, lasille, pahville, paperille, muoville kuin biojätteellekin. Paristot voi viedä kahden talon päähän lähikauppaan. Kun lajittelu on tehty näin helpoksi, ihmettelen kuinka silti jotkut heittävät roskansa väärin laatikkoihin, tai eivät välitä lajitella lainkaan.
Viikon kevään sävyt tarjosi
Svanefors. Sisustusmallistossa oli nähtävissä kukkaniittyjä, puutarhaunelmia, luonnonläheisyyttä sekä mm. samoja pehmeitä violetin ja vaaleanpunaisen vivahteita kuin
kevään meikkisävyissä. Tarjoilutkin olivat keväiset.
Tämä viikko toi taas lunta Helsinkiin, tosin osa on siitä suojasäällä jo sulanutkin. Itsehän en ole erikoisesti lumisäiden ystävä, eikä lumiärsytystäni parantanut Siipan kuvat espanjalaisista mantelinkukista, vaikka toki hänelle suon aurinkoiset -vaikkakin kiireiset- työpäivät Espanjan lämmössä. Perjantain lumisen sään ja julkisen liikenteen lakon takia päätin jäädä kotiin työskentelemään. Aamulla kävi ilmi, että kotoa olisi päässyt julkisillakin melko hyvin keskustaan, mutta päätin silti työskennellä kotoa käsin.
Etäpäiviä pitäisi pitää kyllä useamminkin, eikä vain olosuhteiden pakosta. Työmatkoihin ei tarvitse käyttää aikaa ja muutaman minuutin tauon aikana voi vaikka käydä ripustamassa pyykit. Jutellessani työnantajan kanssa päivän kuluessa kotitoimistosta tein hänet vähän kateellikseksi kertomalla olevani sohvassa läppäri sylissä, verkkarit päällä ja villasukat jalassa. Meillä kun on ollut varmaan kymmenenvuotta puhetta sohvan hankkimisesta töihin. Toimistolle se tuskin edelleenkään tulee, mutta onneksi osan etäpäivistä voi tehdä sohvan uumenista. Kotona aloitan päivän yleensä aiemmin kuin toimistolla ja päivän pituudeksi sekä aikaansaannokseksi tulee yleensä jopa enemmän kuin työpöydän ääressä. Nytkin avasin koneen jo hyvissä ajoin ennen kahdeksaa, työskenneltyäni ensin muutaman tunnin tein vasta aamiaista ja nautiskelin sen rauhassa hyvällä omallatunnolla ennen töiden jatkamista. Mukavaa vaihtelua kiireessä syötyyn arjen normiaamiaiseen.
Mitenkäs teillä, vaikuttiko liikennelakko päiväänne ja alkavatko kevään värit houkutella valon lisääntyessä?
